Finnish Recordings

yksi
kaksi
kolme
neljä
viisi
kuusi
seitsemän
kahdeksan
yhdeksän
kymmenen
yksitoista
kaksitoista
kolmetoista
neljätoista
viisitoista
kuusitoista
seitsemäntoista
kahdeksantoista
yhdeksäntoista
kaksikymmentä
kaksikymmentäyksi
kaksikymmentäkaksi
kolmekymmentä
sata
kaksisataa
viisisataa
tuhat

Hyvää huomenta!

Mä olen Felipe. Minä asun Brasilia. Minä puhu Suomi (en paljon), Englantia ya Portugali. Suomi on mahtava kieli.

Kiitos paljon. Nahdää!

1. Viestitellään kun sinulla on aikaa
2. Mitä söit aamupalaksi?
3. Miten sinä alun perin kiinnostuit suomen kielestä?
4. Olen nyt toimistolla
5. Kuinka hyvin osaat suomea?

Sofi Oksasen räväkkä puhe Frankfurtissa: Venäjä sortaa Suomen sukukansoja.

Suomen kansainvälisesti tunnetuin kirjailija Sofi Oksanen arvosteli suorasanaisesti Venäjää Frankfurtin kirjamessujen avajaisissa tiistai-iltana pitämässään puheessa.

Oksasen mukaan Venäjä sortaa alueellaan asuvia suomalais-ugrilaisia kansoja mareja, nenetsejä ja komilaisia, joiden asuinseuduilla sijaitsee merkittäviä luonnonrikkauksia, kuten öljyä ja timantteja.

"Muut suomalais-ugrilaiset kielet voivat huonosti laajoilla alueilla, aivan erityisesti Venäjällä, ja monet kielet ovat jo kuolleet tai ovat uhanalaisia, kirjallisuudesta puhumattakaan. Siitä saadaan kiittää kolonisaatiota, joka on koitunut monen muunkin alkuperäiskansan kohtaloksi", Oksanen sanoi puheessaan.
Oksasen mukaan suomalaiset saavat kai olla onnellisia siitä, että luonnonvaramme käsittävät lähinnä "epäseksikästä metsää".

"Marit ja nenetsit istuvat Venäjän öljykenttien päällä. Komien asuinalueen luonnonvarat otettiin käyttöön Neuvostoliiton mittavan leirijärjestelmän Gulagin avulla, mikä johti alueen venäläistämiseen ja samalla kominkielisen kirjakulttuurin alasajoon."

Oksasen mukaan neljäkymmentä prosenttia "Venäjän öljyvaroista ja timanteista sijaitsee suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamilla alueilla ja se on sanellut näiden äärimmäisen rauhanomaisten kulttuurien kohtalon".

Oksanen käsitteli puheessaan myös suomettumista sekä naisten asemaa suomalaisen kirjallisuuden historiassa.

"Suomettuminen oli vähennettyä itsenäisyyttä, nakerrettua demokratiaa ja kuristettua ilmaisunvapautta – malli jota suomalaisen on mahdoton suositella kenellekään, vaikka viime aikoina monet ulkomaalaiset tutkijat ovat nähneet sen sopivan Ukrainalle", Oksanen sanoi.

Hän kertoi puheessaan myös itsesensuurin kohteeksi joutuneen Sleepy Sleepers -yhtyeen levystä Takaisin Karjalaan.

"Julkaisun katsottiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita ja se poistettiin levyautomaateista, keikkojen perumista vaadittiin. Bändi ei kuitenkaan suostunut suomettumaan ja siitä tuli yksi Suomen suosituimmista rockyhtyeistä."

Oksanen muistutti puheensa lopussa kirjallisuuden merkityksestä pienille kielille, kuten suomelle.

"Kirjoitan suomeksi, koska se on äidinkieleni, ja kiitos kääntäjien, se että edustan pientä kielialuetta ja pieniä alkuperäiskansoja, ei ole ollut este maailmanlaajuisen lukijakunnan saavuttamiselle. Suomen kieli on kirjailijalle kerrassaan verraton alkusointuineen, loputtomine taivutusmahdollisuuksineen", Oksanen sanoi.

"Sitä paitsi jos me suomalaiset olisimme jättäneet kielemme ja kirjallisuutemme kehittämisen sikseen, teillä ei ehkä olisi J. R. R. Tolkienin Tarua sormusten herrasta, sillä Tolkien rakasti tätä 'hassunkurista kieltä', joka loi pohjan Tolkienin suurhaltiakielelle."

Oksasen puhe oli otsikoitu "Joulupukki puhuu suomea". Puheensa päätteeksi hän viittasi joulupukkiin.

"Ennen kaikkea on syytä muistaa, että joulupukin äidinkieli on todennäköisesti suomi tai saame, joka myös on yksi suomalais-ugrilaisista kielistä. Joulupukki nimittäin asuu meillä päin, Suomen ja Venäjän nykyisellä rajalla sijaitsevalla tunturilla, mutta lapsienne onneksi hän hyvin koulutettuna pohjoismaalaisena ymmärtää monia kieliä."

Mitä pidät Suomesta?
– Pidän Suomesta todella paljon ja halusin tulla tänne monesta eri syystä. Esimerkiksi koulutus Suomessa on erittäin hyvä ja ihmisiä kohdellaan täällä hyvin.

Onko suomi helppoa vai vaikeaa?
– Mielestäni se ei ole niin vaikeaa, mutta sen oppiminen vaatii aikaa. Suomen kieli on hyvin uniikki eikä siinä esiinny lainasanoja vaikkapa englannista. Helpointa on ääntäminen ja se, että sanat kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla. Vaikka sana on vieras, se on mahdollista ääntää oikein. Vaikeinta taas on sanojen taivutus. Aluksi kysyimme opettajalta, miksi tämä sana on muuttunut lauseessa, mutta nyt tiedämme että tämä on partitiivi, tämä on genetiivi ja niin edelleen.

kolmetoista miljardia yhdeksänsataaneljäkymmentäviisi miljoonaa kuusisataakahdeksankymmentäviisituhatta seitsemänsataakolmekymmentäkaksi

Minä olin silloin viidenkolmatta vuoden vanha, alkoi N. N. — kauan sitten kuluneitten aikain tapauksia, niinkuin näette. Olin vast'ikään vapauttanut itseni kaikista toimistani ja matkustanut ulkomaille, en sentähden, että siellä olisin tilaisuudessa "täydentää kasvatukseni", niinkuin silloin oli tapana lausua, vaan suorastaan saadakseni katsella Jumalan laveata maailmaa. Minä olin terve, nuori, vilpas, rahoja ei puuttunut, murheet eivät vielä painaneet mieltäni, minä tein, mitä tahdoin — sanalla sanoen, minä elin huoletonna, iloisena, kuin keväimen kukka. Mieleeni ei edes juolahtanutkaan, ett'ei ihminen olekaan kukkanen, ett'ei hänen kukoistusaikansa ole ikuinen. Nuorena ollessaan syö kullatuita makeisleivoksia ja ajattelee, että ne myös vast'edes tulevat olemaan jokapäiväisenä leipänä; mutta tuleepa aika, jolloin turhaan pyytää kuivanutta leipäpalastakin. Mutta eipä tästä maksa vaivaa puhua.

Arthur (Artturi) Rope (vuoteen 1935 Robertsson; 28. toukokuuta 1903 Ruokolahti – 23. maaliskuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen sotilaskapellimestari ja musiikkikapteeni.

Rope opiskeli Helsingin Musiikkiopistossa 1922–1930 ja suoritti sotilaskapellimestarin tutkinnon vuonna 1934. Hän toimi 1934–1953 Suomen Valkoisen Kaartin soittokunnan, sittemmin Helsingin Varuskuntasoittokunnan (nyk. Kaartin soittokunta), kapellimestarina.

Rope on säveltänyt ja sovittanut noin 500 teosta, joista suurin osa on puhallinorkesterille tehtyjä sovituksia, muun muassa Jean Sibeliuksen ja Pjotr Tšaikovskin sinfonioista. Sotien aikana hän sovitti lähes kaiken silloin käytössä olleen marssi- ja viihdemusiikin sotilassoittokunnalle. Näitä sovituksia on esitetty muun muassa Esplanadikappelin lavalla ja muissa soittotilaisuuksissa. Sotien aikana hän tuli tutuksi Asemiesiltojen kapellimestarina. Hänen tunnetuin sävellyksensä on fanfaarimarssi ”Sotamarsalkan hopeatorvet”.

Puolustusvoimille valittiin 1950-luvun alussa uutta ylikapellimestaria. Ropen syrjäytti Martti Parantainen, jonka kanssa hän ajautui lähes täydelliseen välirikkoon. Parantainen siirrätti kilpakumppaninsa Hämeenlinnaan, josta hänet siirrettiin reserviin vuonna 1953. Rope jatkoi opettajana muun muassa Sibelius-Akatemiassa sekä yksityisenä musiikinopettajana. Hän muun muassa opetti pianonsoittoa ja säesti laulajia kotonaan. Artturi Rope toimi Sibelius-Akatemian soitinnuksen ja johtamistaidon opettajana vuodesta 1944 kuolemaansa saakka.

Rope sai Director musices -arvonimen vuonna 1958. Hänet on haudattu Kaartin hautausmaalle Hietaniemeen.

Кylän kadut ja aukiot ovat hyvin kauniita. Olen (kirjakieltä) asunut täällä lapsesta saakka. Мinun täytyy usein käydä haravoimassa lehdet, koska nyt on syksy. En venäläisen musiikin kuuntelun. (Runo?) :

Moi Kaikki!

Minä olen Hiro. Olen Kotoisin Japanista, mutta asun nyt Suomea, koska opetan japanin kieltä yliopistossa. Minulla on 60 opiskelijaa nyt. Minä en puhu vielä hyvin suomea, joten yleensä puhumme japania ja englantia kurssilla. Minulla on hauskaa minun opiskelijat kanssa.

Minä harrastan valokuvausta. Viikonloppuna minä otan joskus monta valokuvaa keskustassa, ja luen myös japanin kirjaa kotona. Olen hiljainen ihminen.

Hausuka tutustua!