Kiitti!
Kaikki hyvä alkaa aikanaan, niin myös mun bloggaajan ura! Ja pieni varotuksen sana heti tähän alkuun: tää stoori, tai oikeestaan nää kaikki tästä lähtien, tulee jatkumaan kohti ääretöntä ja ehkä vähän sen yli!
Olen siis Annamari, mutta täällä blogin ja oikeen elämän puolella koodailen useimmiten niinkin kekseliäällä salanimellä kuin Ansku. Tällä hetkellä olen 16-vuotias ja lukion ekalla luokalla. Asun Hämeenkyrössä vielä seuraavat kaks ja puoli kuukautta, joiden jälkeen osote tulee muuttumaan jonnekin päin Australiaa. Olen siis lähdössä heinäkuun kahdeksas päivä STS:n kautta vuodeksi vaihtoon Ausseihin, ja oon ihan hypersupermegamultiultrainnoissani! Ja koska oon varma että kuulumisia, kokemuksia ja muita juttuja tulee tän tulevan vuoden aikana olemaan paljon ja aikaa selittämiseen vähän, blogi taitaa olla paras vaihtoehto näiden turinoiden jakamiseen kaikkien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa :) Ootte siis kaikki hirmusen tervetulleita lukemaan ja kommentoimaan tätä blogia, toivottavasti tykkäätte!
Mun tilanne on aika tyypillinen siinä mielessä, että vaihtoon lähteminen on ollut mun suurin unelma ihan pienestä asti. Innostuin siitä ala-asteen ekalla kun meidän perheessä asusteli vaihtari, sveitsiläinen Sonja, ja silloin päätin itse mennä isona vuorostani Sonjan luokse Sveitsiin vaihtoon. Ajatus vaihtarivuodesta on siis elellyt omaa elämäänsä mun pään sisällä oikeestaan kaikkien näiden vuosien ajan ja on tavallaan ollut itsestään selvää senkin puolesta, että isä ja äiti on ollut tukena koko ajan ja säästänyt rahaa sitä varten, kovin halpaa touhua toi vaihtaruus kun ei ole! Siinä jossain vaiheessa haaveet kääntyi kuitenkin kaakkoon, Australian puolelle. Kiinnostuin pikkutyttönä ensimmäisenä varmaankin kenguruista, koalista ja muista sen mantereen söpöläisistä. Nykyään mua kiinnostaa Australiassa ihan kaikki sen kaukasimmasta historiasta koalien turkkien tiheyksiin! :D Australia on vaan niin erilainen ja kaukana Suomesta, eikä ihan joka perheloman kohteena. Kliseistä joo, mutta Australia on pienestä asti vain tuntunut juuri siltä oikealta, enkä oikeastaan osaa edes kuvitella meneväni muualle.
